Hiljaisuuden paikka
Kirsi Tiittanen rakentaa uusissa teoksissaan
hiljaisuuden paikkoja, tiloja, jotka välittävät katsojalle
hiljaisuuden. Nuo tilat voi kokea katselemalla kaksiulotteisia teoksia,
polymeerigravyyreita, valokuvia ja digitaalisesti käsiteltyjä kuvia,
tai menemällä sisään valoverhoista rakennettuun
tilateokseen.
Aineiston ja lähtökohdat teoksiinsa Tiittanen on saanut
Japanista itse henkilökohtaisesti kokemalla ja valokuvaamalla.
Hän on kuvannut buddhalaisia hautausmaita, temppeleitä ja
muita hiljaisia tiloja. Teoksista välittyvä tunnelma on
harras ja pyhäkin, ja näinä Kosovon sodan aikoina
maailma antaa teoksille oman vakavan taustansa. Mutta toisaalta tunnelma
ei aina ole haudanvakava ainakaan kun sitä tarkastelee länsimainen
kuolemakäsitys lähtökohtanaan. Satoja vuosia vanhalla
lapsivainajien hautausmaalla puetaan lapsiveistoksia, koska buddhalaiset
uskovat reinkarnaatioon, jälleensyntymiseen. Tiittanen on kuvissaan
värittänyt nämä vaatteet digitaalitekniikalla
kirkkaina sävyillä ja on saanut aikaan miltei hilpeänherttaisen
tunnelman.
Tiittasen teoksissa materiaali on jo pitkään ollut keskeisessä asemassa;
hän on aikaisemmin saanut tunnustusta myös paperitaiteilijana.
Rajanylitykset ja taiteelliset aluelaajennukset ovat liittyneet hänen
työskentelyynsä.
Myös uusissa teoksissa materiaalivalinnat ovat paitsi yllättäviä myös
ajatuksia herättäviä. Tiittanen on tulostanut digitaalisesti
käsiteltyjä valokuvia suurikokoisille valoverhoille ja
siirtänyt valokuvia tyynyliinoille. Materiaali ei kuitenkaan
ole itsetarkoitus: tyynyliinat viittaavat uneen, hiljaisuuteen ja
rauhaan mutta samalla niiden pitsit kantavat viestiä niiltä karjalaisilta
naisilta, joiden kätten työtä ne ovat.
Seppo Heiskanen |
