Kutsun teoksiani myös eräänlaiseksi ”keinutuolimatkaksi”, jonka sisältö on minulle symbolinen piilotarina yksilön ja vallan suhteesta yksityisellä sekä yleisellä tasolla kaikkialla ympäristössämme.

Minulle nämä paikat projisoituivat elämän ja kuoleman välimaastossa käydyksi keskusteluksi poissaolosta ja eräänlaiseksi hyvästijätöksi äidilleni; käsitellen samalla luopumista ja uuden elämän alkua.

Valokuvani ovat kuvaoriginaaleja, joita en ole käsitellyt tai manipuloinut. Ne on vedostettu tulostamalla suoraan PP ja PVC levyille.